"Tyttö keinuu
jalat kohti taivasta:
punainen solkikenkä puhkaisee pilven
ja putoaa
enkelinpoikasia.
Lettinauha karkaa tuuleen.
ruuvit ja mutterit
sinkoavat ilmaan ja tytön sormiin
syöpyy ruosteisten ketjujen haju.
Taskussa nappi,
nallen katkennut jalka,
taskussa pyöreä kivi
tyttö hyppää
taivaan halki
eikä tiedä,
vielä,
tyttö ei tiedä,
kuinka armoton
on painovoiman laki."
-Kristiina Wallin-
Heipparallaa. Tuulahduksia lapsuudesta alkuun näin runonsäkein. Ajattelin nyt taas päivitellä postauksia runojen kera niin kuin alunperin tätä blogia ryhtyessäni kirjoittamaan oli tarkoitukseni. On vain päässyt unohtumaan, mutta korjausta asiaan on siis tulossa.
Löysin porukoiden valokuvakansioista aarteita ja seuraavan kuvan, jossa poseeraan vuonna -85 söpösti lempihamosessani. Hymy nousi omille huulille, kun vilkasin nykyiseen vaatekaappiin ja tämän hetken suosikkihameisiini... Ei ole kauas tyyli kai muuttunut :D Kaveritkin aina väliin kuittailevat, että minut löytää vaatekaupasta varmimmin aina sen rekin luota, missä on kukkakuosia ja värejä. Kukkakuosityttö - siitä viis, vaikka olisivat "mummu"kuoseja jonkun mielestä.
Tässä lempihame vuosimallia -85 ja mahtava pepsarihymy.
Ja lempihameet vuosimallia -09/-10
Poseeraus ei kyllä luonnistunut yhtä tyylikkäästi nyt kuin vuonna -85... but I tried anyway.
