"Sitten eräänä aamuna maa ja kasvit olivat kuin siveltyjä hopeapölyllä. Yöllä oli ollut pakkanen. Koivut kävivät keltaisiksi, pihlajat keltaisen ja punaisen kirjaviksi,
vaahterat punaisiksi.
- Puut ovat puhjenneet kukkaan, riemuitsi Illusia.
- Eivät ne ole kukkasia. Puiden lehdet ovat paleltuneet,
selitti Pessi.
- Ovatko lehdet kuolleet?
- Ovat, vastasi Pessi.
- Kuolemahan on kaunis, sanoi Illusia hiljaa.
- Ehkä se on kaunis, sanoi Pessi."
Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia
Citytytön syksyinen sieniretki. Onneksi oli loisto-opas mukana. Löytyi hyvä sienisaalis ja varmuudella syötäväksi kelpaavaa tavaraa. Pikku Biitti koiruli oli mukana touhuissa. Mukava ja tavanomaisesta poikkeava sunnuntai. Ehkä vähän vilu tuli, vaikka muka olin pukeutunut lämpimästi. Kaverini mukaan olin asullani varmistanut, että minua ei ainakaan ammuta metsässä hirvenä :D
Kangasalan kunnailla, Haralanharjun näkötornilla.
Luonnonkauniilla paikalla on merkityksensä historiassa: mäeltä aukeavat maisemat innoittivat kirjailija Zacharias Topeliuksen kirjoittamaan laulun Kesäpäivä Kangasalla 1800-luvun puolivälissä. Tuolloin Haralanharjulla ei ollut vielä minkäänlaista tornia.
Haralanharjun näkötorni Kangasalan Suinulassa on rakennettu kolmeen kertaan. Ensimmäinen torni rakennettiin jo 1890-luvulla, mutta se tuhoutui tulipalossa 1922. Uusi 20-metrinen torni valmistui juhannukseksi 1932, joka peruskorjattiin vuonna 2003. Torni tuhoutui uudelleen palossa 2007. Nykyisen näkötornin avajaisia vietettiin kesän 2009 alussa.
Mahtava suppilovahverosaalis!
Biitti ja Biitin Mami.
Juu oli ihana sunnuntainen metsä retki. Täällä vahverot on jo kuivia koppuroita. Purkkiin joutuvat. Oli kivaa*
VastaaPoista